Muumi-sarjakuvat sarjakuvastrippien edelläkävijöinä
Harva Muumi-fani ajattelee ensimmäisenä Muumi-sarjakuvia miettiessään lapsuutensa lempitarinoita. Tämä siitä huolimatta, että Tove Janssonin luoma kirjamaailma elää symbioosissa sarjakuvien kanssa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Muumipeikko rakastuu -stripistä (1956), jonka alkukohtaus muistuttaa suuresti Suuri tuhotulva -kirjan (1954) alkua tai Muumiperhe ja meri -stripistä (1957), joka inspiroi Janssonia kirjoittamaan menestyskirjansa Muumipappa ja meri (1965). Harva myöskään tietää, että Muumipeikko on Suomen menestyneimpiä sarjakuvia koskaan ja että parhaimmillaan sitä levitettiin 40 maassa ja 120 aikakauslehdessä.
Mikä alkoi Tove Janssonin projektina Associated News lehdelle jatkui hänen pikkuveljensä Lars Janssonin kynän alla. Ilman Lars Janssonia Muumien sarjakuvamaailma tuskin olisi niin pitkälle kehitelty, kuin minkälaisena ymmärrämme sen tänä päivänä. Yhteensä Janssonin sisarukset kirjoittivat 73 sarjakuvatarinaa vuosien 1954-1975 aikana, joista 14 yhteistyönä. Kaikki loppupuolen tarinat ovat kuitenkin Larssin luomuksia. Sarjan ehdoton tavaramerkki, josta se edelleen tunnetaan, on maahan kumartunut Muumipeikko, jonka pyöreä takapuoli osoittaa lukijaa kohden.
Muumisarjakuvan synty
Muumipeikko-sarjakuva lähti Charles Suttonin ideasta, joka toimi syndikaattijohtajana Associated Newspaper lehdelle. Hän oli ihastunut Tove Janssonin kirjoittamiin kirjoihin, mutta toivoi Muumien maailman taipuvan vielä enemmän yhteiskuntasatiirisempaan ja aikuisille soveltuvaan suuntaan. Hieman ironista kylläkin, Janssonia kiellettiin käsittelemästä uskontoa, politiikkaa ja Englannin kuningashuonetta sarjakuvissaan. Jansson ja Sutton solmivat sopimuksen seitsemän vuoden sarjakuvastripeistä vuosiksi 1953-1959, joita tultaisiin julkaisemaan The Evening News -lehdessä – aikansa suurimmassa iltapäivälehdessä. Ensimmäinen tarina ”Moomins and the Brigands” julkaistiin 20. syyskuuta 1954.
Menestystarinan jatko
Jansson piirsi ja käsikirjoitti ensimmäiset neljätoista sarjakuvatarinaa yksin vuosina 1954-1957. Valtavasta menestyksestä huolimatta Tove alkoi kuitenkin kaipaamaan taidemaalarin ja kirjailijan uraansa, ja seitsemän vuoden sopimus alkoi tuntua lähinnä taakalta. Toven pikkuveli Lars oli ollut alusta asti siskonsa tukena kääntämässä sarjakuvia. Vuonna 1957 Lars liittyi mukaan myös käsikirjoitusosuuteen, ja Tove lähinnä enää piirsi strippejä. Sisarukset tekivät yhteistyötä muutaman vuoden ja loivat seitsemän tarinaa yhdessä, kunnes vuonna 1960 Lars otti ohjat kokonaan omiin käsiinsä.
Lars Janssonin elämäntyö
Sarjakuvasta tuli Lars Janssonille elämäntyö, ja seuraavat 16 vuotta hän piirsi ja käsikirjoitti kaiken kaikkiaan 52 pitkää sarjakuvatarinaa. Larsin tarinoiden juonet alkoivat monimutkaistua, ja perheen seikkailut siirtyivät yhä enemmän Muumilaakson ulkopuolelle. Tarinoihin piirtyi myös yhä enemmän ajankohtaisia ilmiöitä – tästä esimerkkinä viittaukset 60-luvun hippiliikkeeseen. Lars myös hioi sarjakuvan omaperäistä tyyliä entisestään, mikä teki siitä edelläkävijän strippisarjakuvamaailmassa. Erityisen tunnetun sarjakuvasta tekee omaperäinen tapa eritellä sarjakuvaruudut ei viivoin vaan esineiden ja symbolisten kuvien avulla.
Sarjakuvan loppu?
Vuonna 1968 Evening News lopetti sarjakuvan julkaisemisen, mikä aiheutti suuren loven sen budjettiin. Lars Jansson jatkoi piirtämistä vielä kuusi vuotta, mutta kun uusien juonien keksiminen kävi yhä hankalammaksi, hän teki lopetuspäätöksen. Lopetuksesta huolimatta Muumi-sarjakuva saaga ei ole vieläkään päättynyt. Vanhoja tarinoita on koottu albumeiksi, ja ensimmäinen täydellinen suomenkielinen kokoelma julkaistiin 90-luvulla. Muut sarjakuvantekijät ovat myös innostuneet Muumi-aiheisista sarjakuvista, joiden uskollisuutta alkuperäisille valvoi ensin Lars Jansson itse ja tänä päivänä hänen tyttärensä Sophia Jansson.
