Muumi-musiikkia

Tove Janssonin rakastetut Muumi-hahmot ovat seikkailleet jo 1930-luvulta lähtien niin sarjakuvissa, kirjoissa, televisiossa, ääninauhoituksissa, teatterilavoilla kuin valkokankaallakin. Seuraavissa kappaleissa on perehdytty lähinnä meille suomalaisille tutun Muumilaakson tarinoita -nimisen televisiosarjan tunnus- ja taustamusiikkeihin. Muumimusiikkia löytyy kuitenkin paljon myös kyseisen sarjan ulkopuolelta. Kaikista ensimmäinen Muumi-sävellys syntyi Muumipeikko-sarjakuvaa julkaisseen Associated Newspaper -syndikaatin tilauksesta vuonna 1956. Instrumentaalisen musiikkikappaleen nimi oli Moomin, ja se valmistui sarjakuvan kaksivuotisjuhlien kunniaksi. Tove Jansson itse sanoitti kappaleen ruotsiksi nimellä Balen i Mumindalen, suomeksi sen käänsi Laila Järvinen nimellä Muumilaakson kevätjuhla. Myöhemmin Toivo Kärki sävelsi toisen Muumipeikko-sarjakuvan inspiroiman laulun, Muumipeikon laulu, jonka sanoittajana toimi Reino Helismaa. Muumipeikon laulun levytti Ritva Mustonen vuonna 1961. Suomalainen Erna Tauro sävelsi tunnetuimmat muumilaulut 1960-luvulla käyttäen Tove Janssonin omia ruotsinkielisiä tekstejä. Kaikki Tauron kirjoittamat laulut sisällytettiin Bonniers-kustantamon julkaisemaan Visor från Mumindalen -nimiseen laulukirjaan, joka julkaistiin vuonna 1993. Suomeksi Tauron sävellykset päätyivät Vexi Salmen riimittäminä WSOY:n kustantamaan laulukirjaan nimeltä Muumilaakson laulukirja. CD-levyltä näitä suomenkielisiä lauluja päästiin kuuntelemaan vuonna 2005.

Muumilaakson tarinoita -sarjan tunnusmusiikki

Muumilaakson tarinoita on vuosina 1990-1992 tehty muumien ja heidän ystäviensä elämästä kertova tv-sarja, jota esitettiin Suomessa Yleisradion kanavilla vuoteen 2014 asti. Vuonna 2017 kaupallinen MTV osti sarjan tekijänoikeudet ja tuotti myös uudet suomenkieliset jälkiäänitykset. Sarjan alkutunnuksena tunnettu kappale on nimeltään Käy Muumilaaksoon. Alkuperäinen laulu on hollantilaisen säveltäjän Pierre Kartnerin säveltämä ja sanoittama. Suomeksi kappaleen on kääntänyt Jertta Ratia-Kähönen, joka on toiminut Ylen ohjaajana ja kääntäjänä. Kartnerin sävellyksen suomenkieliseen versioon haluttiin esittäjäksi pehmeä-ääninen mieslaulaja. Yleisradio ehdotti esittäjäksi Benny Törnroosia, joka oli aiemminkin tehnyt lastenmusiikkia. Ensin Törnroos kieltäytyi vedoten muihin projekteihin, mutta otti kappaleen myöhemmin vastaan. Tunnuskappale levytettiin Lasten ikioma Muumi -nimiselle albumille vuonna 1992. Benny Törnroos on esittänyt myös sarjan lopputunnuksena tunnetun Hei Muumit -kappaleen, joka on myöskin Pierre Kartnerin alun perin säveltämä ja sanoittama ja Jertta Ratia-Kähösen suomentama. Kappaleessa on kolme säkeistöä ja kertosäkeistö, mutta Muumilaakson tarinoita -sarjan lopussa kuullaan kappaleesta ainoastaan kertosäkeistö. Samoin Käy Muumilaaksoon -kappaleesta jää kuulematta kappaleen neljästä säkeistöstä viimeinen säkeistö.

Muumilaakson tarinoita -sarjan taustamusiikki

Muumilaakson tarinoita -sarjan taustamusiikit on säveltänyt japanilainen säveltäjä Sumio Shiratori. Taustamusiikki on suurimmaksi osin instrumentaalista, mutta joissain kappaleissa on kuultavissa Sumio Shiratorin vaimon Emiko Shiratorin laulua, kuten esimerkiksi Aamu-nimisessä sävellyksessä, jota on käytetty yhteensä kymmenessä Muumilaakson tarinoita -jaksossa. Sumio Shiratori on lisäksi säveltänyt taustamusiikin piirroselokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti japanilaiseen versioon. Shiratorin sävellyksiä Muumilaakson tarinoita -sarjaan on arviolta yli 100 kappaletta, joista osa on sävelletty ainoastaan tiettyä jaksoa varten, osaa on käytetty useammassa yhteydessä eri jaksoissa. Esimerkiksi Hosulin ja Sosulin häät, osa 2 kuullaan vain yhdessä jaksossa, Muumipapan muistelmat III kohtauksessa, jossa juhlitaan Hosulin ja Sosulin häitä, kun taas vaikkapa Kauppaa Mörön kanssa -sävellystä, samoin kuin Aamua, on käytetty kymmenessä jaksossa. Muumien taustamusiikki on monipuolista tunnelmaltaan ja tempoltaan. Esimerkiksi Mörön paluu II on tunnelmaltaan synkkä, jopa pelottava, kun taas Haisuli-niminen sävellys saa kuuntelijalle helposti hymyn huulille hauskalla ja veikeällä sävelkulullaan. Herkempää, kauniimpaa osastoa edustaa esimerkiksi soittorasiamainen sävellys nimeltä Primadonna, jota on käytetty 11 jaksossa.

Muumilaakso – 2019

Uusi Muumilaakso-sarja ihastuttaa vaalien Tove Janssonin Muumi perintöä

Muumilaakso (Moominvalley) on alkuvuodesta 2019 julkaistava suomalaisbrittiläinen televisiosarja, joka pohjautuu Tove Janssonin rakastettuihin ja kansainvälisestikin tunnettuihin Muumi-kirjoihin sekä -sarjakuviin. Televisiosarjassa seurataan Muumipeikon elämää ja Muumilaakson tapahtumia. Kyseessä on kansallisesti merkittävä projekti, sillä Muumit ovat edelleen Suomen suurin kulttuurillinen vientituote sitten Muumihamojen ensimmäisen julkaisun vuonna 1945. Muumilaakso on elämäntäyteinen sarja, joka sisältää runsaasti naurua, seikkailuja, energiaa sekä draamaa. Tove Janssonin alkuperäistuotantoa mukaillen Muumilaaksossa ei peitellä suuria tunteita tai vaikeita aiheita. Muumilaakso-sarjan tuotannon takana on Suomalainen Gutsy Animatons -tuotantoyhtiö, jonka tiimi koostuu palkituista ammattilaisista. Mukana on niin ikään Suomalainen Anima Vitae -animaatiostudio, jonka erityisosaamista on hahmoanimointi. Televisiosarja toteutetaan suomalais-brittiläisellä yhteistyöllä, ja mukana on useita huomattavia kansainvälisesti menestyneistä tekijöitä. Sarja esitetään Suomen lisäksi Isossa-Britanniassa Sky One kanavalla sekä Sky Kids sovelluksessa Gutsy Animatonsin solmittua yhteistyösopimuksen brittiläisen Sky Online -televisiokanavan kanssa. Sky toimii Ison-Britannian lisäksi Italiassa, Saksassa ja Espanjassa, mutta Muumilaakso tullaan näyttämään vain Isossa-Britanniassa. Suomessa Muumilaakso-sarjan puolestaan esittää Yle sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tietokoneanimointia alkuperäistä Muumi-kuvitusta kunnioittaen

Muumilaakso-sarja perustuu Tove Janssonin alkuperäiseen Muumi materiaaliin, joka koostuu useista kirjoista sekä sarjakuvista. Uuden sarjan on sanottu olevan miljoonaluokan projekti, jonka rahoittamisen tukemiseksi Gutsy Animations järjesti joukkorahoitusprojektin maalis-huhtikuussa 2017. Rahoituksen onnistumisen myötä sarjan visuaalista tuottamista saatiin vietyä eteenpäin. Tv-sarjaa Muumeista ei ole tehty sitten 1990-luvun alun, ja viimeisin elokuvana julkaistu versio, Muumit Rivieralla lanseerattiin vuonna 2015. Uudessa Muumilaakso-sarjassa halutaan pyrkiä mahdollisimman tarkasti mukailemaan sitä samaan ilmapiiriä, sekä alkuperäisten kirjojen ja sarjakuvien mukaista visuaalista ilmettä. Muumilaakso tehdäänkin tietokoneanimaationa yhdistäen 3D-hahmoja, jotka sijoittuvat käsin maalattuun 2D-ympäristöön. Kyseessä onkin ensimmäinen kerta, kun Muumeja luodaan kolmiulotteisina televisiointia varten. Ympäristö mukailee pohjoismaalaista luontoa sekä niin ikään Tove Janssonin alkuperäistä Muumi-kuvitusta. Sarja on tarkoitettu aikaisemmista, lapsille suunnatuista televisioversioista poiketen koko perheelle. Muumilaaksossa pyritään tuomaan aikaisempaa enemmän esille hahmojen sekä itse tarinan monimutkaisia tunnekuvioita. Erityisesti hahmojen luonteenpiirteiden, vahvuuksien ja heikkouksien analysointiin on uudessa sarjassa kiinnitetty runsaasti huomiota. Tällä valinnalla pyritään tarjoamaan mielenkiintoista sisältöä nimenomaan aikuiselle yleisölle.

Sarjan takaa löytyy liuta menestyneitä kansainvälisiä tekijöitä

Muumilaakso-sarjalta voidaan odottaa kansainvälistä menestystä, sillä sarjan tiimiin kuuluu liuta kansainvälisesti menestyneitä nimiä. Sarjan ohjaajana toimii Oscar-palkittu ohjaaja Steve Box ja tuottajana BAFTA-voittaja tuottaja John Wooley. Sarjan käsikirjoittamisesta puolestaan vastaavat Emmy-palkitut kirjoittajat Nick Ostler sekä Mark Huckerby. Brittiläiseen tuotantoon on lisäksi kiinnitetty liuta kansainvälisiä elokuvatähtiä, kun äänissä kuullaan muun muassa Kate Winslet tarkkana Rouva Vilijonkkana, Rosamund Pike rauhallisena ja huolehtivana Muumimammana, Taron Egerton seikkailunhaluisena Muumipeikkona sekä Edvin Endre viisaana ja mietteliäänä Nuuskamuikkusena. Mukana yhteistyössä on lisäksi Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson, joka on valvomassa sarjan tuotantoa sekä tapaa, joilla hahmot esitetään. Lisäksi sarjan musiikeissa vaalitaan Tove Janssonin Muumi perintöä, kun sävellyksistä vastaavat Samuli Kosminen sekä Pekka Kuusisto, jonka isä Ilkka Kuusisto kirjoitti ja sävelsi vuonna 1974 yhdessä Tove Janssonin kanssa Suomen kansallisoopperalle Muumi-oopperan. Muumilaakso-sarjan ensimmäinen kausi sisältää kolmetoista 22 minuutin jaksoa. Sarjan esittäminen aloitetaan niin suomessa kuin Isossa-Britanniassakin alkuvuodesta 2019, vaikka joitain jaksoja saatetaan esittää jo tämän vuoden 2018 joulun alla.

Muumit Rivieralla – Tove Janssonin sarjakuva valkokankaalla

Tove Janssonin laatimaan sarjakuvaan perustuva koko perheen elokuva, Muumit Rivieralla, julkaistiin vuonna 2014 juhlallisissa merkeissä Janssonin 100-vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Ensi-iltansa Suomessa 10. lokakuuta samana vuonna saanut elokuva on ranskalaisen ohjaaja Xavier Picardin ja suomalaisen tuottajan Hanna Hemilän yhteistyötuotos, ja sen suomenkielisissä pää-äänirooleissa ovat Kris Gummerus (Muumipeikko), Maria Sid (Muumimamma), Mats Långbacka (Muumipappa), Alma Pöysti (Niiskuneiti) ja Ragni Grönblom (Pikku Myy). Elokuvan ilmestymisen jälkeen sen esitysoikeudet on myyty kaiken kaikkiaan yli 40 maahan Euroopassa, Lähi-idässä, Amerikassa ja Aasiassa.

Juoneltaan elokuva seurailee pitkälti sarjakuvan tarinaa. Huumorin lähteenä on naiivi Muumiperhe, joka rantautuu Rivieralle vaarallisen merimatkan päätteeksi. Perhe ymmärtää tulleensa hyvin kauas kotoisasta Muumilaaksosta ja yrittää mukautua snobbaileviin ihmisiin ja hienoihin juhliin esittämällä aristokraatteja. Rivieran auringon alla perheen välit alkavat kuitenkin rakoilemaan jokaisen Muumihahmon painiskellessa samaisen kysymyksen kanssa: onko elämässä merkityksellistä statussymbolit vai pysyminen uskollisena omalle itselleen? Sarjakuvasta poiketen elokuvaan on kirjoitettu lisähahmoina Niiskuneiti sekä Pikku Myy ja lisätty pidennetty alkukohtaus Muumilaaksosta, jotta perheen tarina tulisi tutuksi myös siitä tietämättömälle kansainväliselle yleisölle.

Sarjakuvat inspiraation lähteenä

Tove Jansson piirsi ”Muumiperhe Rivieralla” -sarjakuvan vuonna 1955 englantilaiselle Evening News -lehdelle. Muumien tuotantoyhtiö ja siitä vastuussa oleva Sophia Jansson ovat pitkään olleet varuillaan antamasta oikeuksia elokuvien ja sarjojen tekoon liian heppoisasti. Xavier Picardin kohdalla tehtiin kuitenkin poikkeus, sillä Muumit Rivieralla konsepti eroaa suuresti mega-suositusta 90-luvun japanilaista TV-sarjasta, joka silotteli kaikki Tove Janssonin taiteen ja huumorin rypyt. Picard rakastui Muumeihin nimenomaan sarjakuvien kautta, ja hän toivoikin elokuvan kautta pystyvänsä välittämään niiden yksityiskohtaiset piirrokset ja huumorin monet tasot suuremmille yleisöille.

Elokuvan tekoprosessi

Saatuaan siunauksen elokuvan tekoon Moomin Characters Oy:lta Xavier Picard käynnisti tekoprosessin Ranskassa vuonna 2010. Pictak Cie, Picardin osittain omistama ranskalainen animaatioyritys, oli pääosallisesti vastuussa sarjakuvien herättämisestä eloon liikkuvaksi kuvaksi, mutta myös esimerkiksi kiinalainen Sandman Animation Studio tuotti piirroksia elokuvaa varten. Punaisena lankana piirroksille oli mahdollisimman paljon sarjakuvia mukaileva tyyli, mikä tarkoitti väriskaalan rajoittamista ja pitäytymistä litteässä, piirretyn näköisessä tyylissä modernin animatisoinnin sijasta. Elokuvan kokonaisbudjetista, jolla tuotettiin yli 3,4 miljoonaa euroa, Suomen elokuvasäätiön tukea oli noin 800 000 euroa

Kotimainen ja kansainvälinen vastaanotto

Suomessa elokuva menestyi hyvin, ja se oli kahden ensimmäisen ilmestymisviikkonsa aikana Suomen katsotuin. Elokuvan oikeuksia myytiin laajasti, ja sen monitasoista huumoria ylistettiin ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla. Toisaalta Suomessa elokuvaa kohtaan esitettiin myös jonkin verran kritiikkiä johtuen elokuvan tyylin täyskäännöksestä verrattuna iloisen utopistiseen japanilaisedeltäjäänsä. Esimerkiksi osalle vanhemmista Muumipapan krapulan tarkka kuvailu elokuvassa oli turhan todellista eikä lasten silmille sopivaa. Elokuvan levityksestä vastannut Katarina Nyman Nordisk Filmiltä kommentoi kuitenkin kritiikkiä sanomalla, että elokuvan vitsit ovat hyvin viitteellisiä eivätkä niin rajuja, että ne tekisivät elokuvasta sopimattoman lapsille.

Muumit ajasta ikuisuuteen

Sophia Jansson on sanonut julkisuudessa, että Muumit Rivieralla on tarkoitettu ei vain lapsille, mutta myös vanhemmille Muumi-faneille. Elokuvan osatarkoituksena on välittää erilaista kuvaa Muumeista kansainväliselle yleisölle, joka ei välttämättä tunne Tove Janssonin särmikkäitä kirja- ja sarjakuvateoksia ennestään ja joiden silmissä Muumit soveltuvat lähinnä lapsille. Elokuvan saatua positiivisen vastaanoton huhut ovat lähteneet kiertämään, että Sophia Jansson neuvottelisi para-aikaa Muumit Rivieralla -tyylisen televisiosarjan oikeuksista. On selvää, että vuosikymmeniä sitten kirjoitetut Tove Janssonin alkuperäisteokset hämmästyttävät edelleen ikivihreillä teemoillaan ja että niissä piilee edelleen potentiaalisia inspiraation lähteitä.

Muumi-sarjakuvat sarjakuvastrippien edelläkävijöinä

Harva Muumi-fani ajattelee ensimmäisenä Muumi-sarjakuvia miettiessään lapsuutensa lempitarinoita. Tämä siitä huolimatta, että Tove Janssonin luoma kirjamaailma elää symbioosissa sarjakuvien kanssa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Muumipeikko rakastuu -stripistä (1956), jonka alkukohtaus muistuttaa suuresti Suuri tuhotulva -kirjan (1954) alkua tai Muumiperhe ja meri -stripistä (1957), joka inspiroi Janssonia kirjoittamaan menestyskirjansa Muumipappa ja meri (1965). Harva myöskään tietää, että Muumipeikko on Suomen menestyneimpiä sarjakuvia koskaan ja että parhaimmillaan sitä levitettiin 40 maassa ja 120 aikakauslehdessä.

Mikä alkoi Tove Janssonin projektina Associated News lehdelle jatkui hänen pikkuveljensä Lars Janssonin kynän alla. Ilman Lars Janssonia Muumien sarjakuvamaailma tuskin olisi niin pitkälle kehitelty, kuin minkälaisena ymmärrämme sen tänä päivänä. Yhteensä Janssonin sisarukset kirjoittivat 73 sarjakuvatarinaa vuosien 1954-1975 aikana, joista 14 yhteistyönä. Kaikki loppupuolen tarinat ovat kuitenkin Larssin luomuksia. Sarjan ehdoton tavaramerkki, josta se edelleen tunnetaan, on maahan kumartunut Muumipeikko, jonka pyöreä takapuoli osoittaa lukijaa kohden.

Muumisarjakuvan synty

Muumipeikko-sarjakuva lähti Charles Suttonin ideasta, joka toimi syndikaattijohtajana Associated Newspaper lehdelle. Hän oli ihastunut Tove Janssonin kirjoittamiin kirjoihin, mutta toivoi Muumien maailman taipuvan vielä enemmän yhteiskuntasatiirisempaan ja aikuisille soveltuvaan suuntaan. Hieman ironista kylläkin, Janssonia kiellettiin käsittelemästä uskontoa, politiikkaa ja Englannin kuningashuonetta sarjakuvissaan. Jansson ja Sutton solmivat sopimuksen seitsemän vuoden sarjakuvastripeistä vuosiksi 1953-1959, joita tultaisiin julkaisemaan The Evening News -lehdessä – aikansa suurimmassa iltapäivälehdessä. Ensimmäinen tarina ”Moomins and the Brigands” julkaistiin 20. syyskuuta 1954.

Menestystarinan jatko

Jansson piirsi ja käsikirjoitti ensimmäiset neljätoista sarjakuvatarinaa yksin vuosina 1954-1957. Valtavasta menestyksestä huolimatta Tove alkoi kuitenkin kaipaamaan taidemaalarin ja kirjailijan uraansa, ja seitsemän vuoden sopimus alkoi tuntua lähinnä taakalta. Toven pikkuveli Lars oli ollut alusta asti siskonsa tukena kääntämässä sarjakuvia. Vuonna 1957 Lars liittyi mukaan myös käsikirjoitusosuuteen, ja Tove lähinnä enää piirsi strippejä. Sisarukset tekivät yhteistyötä muutaman vuoden ja loivat seitsemän tarinaa yhdessä, kunnes vuonna 1960 Lars otti ohjat kokonaan omiin käsiinsä.

Lars Janssonin elämäntyö

Sarjakuvasta tuli Lars Janssonille elämäntyö, ja seuraavat 16 vuotta hän piirsi ja käsikirjoitti kaiken kaikkiaan 52 pitkää sarjakuvatarinaa. Larsin tarinoiden juonet alkoivat monimutkaistua, ja perheen seikkailut siirtyivät yhä enemmän Muumilaakson ulkopuolelle. Tarinoihin piirtyi myös yhä enemmän ajankohtaisia ilmiöitä – tästä esimerkkinä viittaukset 60-luvun hippiliikkeeseen. Lars myös hioi sarjakuvan omaperäistä tyyliä entisestään, mikä teki siitä edelläkävijän strippisarjakuvamaailmassa. Erityisen tunnetun sarjakuvasta tekee omaperäinen tapa eritellä sarjakuvaruudut ei viivoin vaan esineiden ja symbolisten kuvien avulla.

Sarjakuvan loppu?

Vuonna 1968 Evening News lopetti sarjakuvan julkaisemisen, mikä aiheutti suuren loven sen budjettiin. Lars Jansson jatkoi piirtämistä vielä kuusi vuotta, mutta kun uusien juonien keksiminen kävi yhä hankalammaksi, hän teki lopetuspäätöksen. Lopetuksesta huolimatta Muumi-sarjakuva saaga ei ole vieläkään päättynyt. Vanhoja tarinoita on koottu albumeiksi, ja ensimmäinen täydellinen suomenkielinen kokoelma julkaistiin 90-luvulla. Muut sarjakuvantekijät ovat myös innostuneet Muumi-aiheisista sarjakuvista, joiden uskollisuutta alkuperäisille valvoi ensin Lars Jansson itse ja tänä päivänä hänen tyttärensä Sophia Jansson.

Tove Janssonin Muumi-kirjat ihastuttavat vuodesta toiseen

Yksi Suomen kirjallisuuden suurimmista vientituotteista on ehdottomasti ollut Tove Janssonin Muumi-kirjat. Janssonin teksteihin perustuva animaatiosarja on ollut monille suomalaissukupolville tärkeä osa lapsuutta ja jopa kansallisen kulttuuri-identiteetin luomista – siitäkin huolimatta, että sarja on animoitu Japanissa. Sarjoista, elokuvista, mukeista ja muista oheistuotteista huolimatta Muumi-kirjat ihastuttavat yhä uusia ja vanhoja Muumi-faneja. Uusintapainoksia julkaistaan eri muodoissa harva se vuosi, mutta yhä suurempaa suosiota nauttivat alkuperäisten Janssonin teosten muotoa ja ulkoasua imitoivat lastenkirjat. Ajattomista Muumi-kirjoista voivatkin nauttia lapset, vanhemmat ja isovanhemmat kukin omalla tavallaan.

Tove Janssonin innostava ja kantava kerrontatyyli yhdistettynä elävään ja värikkääseen kuvitukseen selittää omalta osaltaan, miksi Muumeista tuli niin suuri ilmiö Suomessa kuin mitä se on tänäkin päivänä. Sympaattisiin eläinhahmoihin on helppo löytää tarttumapintaa, sillä Jansson osasi taitavasti käsitellä hahmojensa kautta erilaisia vaikeitakin tunnetiloja kuten surua, pelkoa, yksinäisyyttä ja ikävää. Kunnioitettavan 86 vuoden ikäisenä vuonna 2001 menehtynyt Jansson jättikin jälkeensä suuren kulttuuriperinnön, jota vaalitaan vielä monien vuosikymmenten ajan. ”Kuinkas sitten kävikään”, ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” ja ”Muumipeikko ja pyrstötähti” ovat hänen Muumi-tuotantonsa kulmakiviä.

Kuinkas sitten kävikään?

Sangen pitkän nimen omaava teos tunnetaan usein pelkästään muodossa ”Kuinkas sitten kävikään?”. Kirja oli äidinkielenään ruotsia puhuneen Janssonin ensimmäinen suomennettu teos, ja ehkä juuri siitä syystä se on saavuttanut ikonisen statuksensa suomalaisten lastenkirjojen joukossa. Punaisesta kannestaan tunnetun kirjan sivut sisältävät leikkauksia ja aukkoja, jotka sitoivat kirjan sivuja tuohon aikaan ennen näkemättömällä tavalla toisiinsa. Aukkoja Jansson hyödynsi kerronnassa ja siirtymissä aukeamalta toiselle. Kirjan jokainen sivu loppuu viimeistä aukeamaa lukuun ottamatta kysymykseen ”kuinkas sitten kävikään?”. Kirja kertoo Muumipeikon epäonnisesta maidonhakureissusta, jolle myöhemmin liittyvät Mymmeli ja Pikku Myy.

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Kirsi Kunnaksen suomentama ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on paitsi monien Muumi-aiheisten taulujen inspiraation lähde, myös Janssonin tunnetuimpia Muumi-kirjoja. Kirja kertoo arasta Nyyti-nimisestä pojasta, joka pelkää talossaan asumista niin paljon, että hän päättää lähteä kotoaan. Matkansa aikana hän tutustuu uusiin ystäviin ja huomaa, että hänen etsimänsä erakkomainen rauhallisuus ei olekaan sitä, mitä hän oikeasti kaipaa, ja pullopostikirjeen rohkaisemana Nyyti lähteekin seikkailuun. Lopulta Nyyti rakastuu Tuittu-nimiseen tyttöön, ja he menevät kirjan lopussa naimisiin. Kuinka sitten kävikään? -kirjan tavoin Kuka lohduttaisi Nyytiä? on kirjoitettu runomuotoon.

Muumipeikko ja pyrstötähti

Monelle 80- ja 90-luvun lapselle Muumipeikko ja pyrstötähti -animaatioelokuva oli todennäköisesti ensimmäinen varsinainen kosketus Janssonin kirjallisen tuotannon perimään. Muumilaakson tarinoita -sarjan tekijät ottivat paljon taiteellisia vapauksia, mutta Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan perustuva elokuva noudatteli hyvin pitkälti alkuperäisteoksen juonta. Kirjassa esiintyvät muumiperheen lisäksi muun muassa Nipsu ja Piisamirotta, jonka filosofina ennustaa jotain pahaa tapahtuvaksi. Pian Piisamirotan ennustuksen jälkeen selviääkin, että valtava pyrstötähti on matkalla kohti Muumilaaksoa, ja musertava uutinen saa laakson väen evakuointikannalle. Tarina saa kuitenkin onnellisen lopun, sillä pyrstötähti ohittaa maapallon niukasti ja jatkaa matkaansa muualle avaruuteen.

Muumi-hahmot

Muumit ovat suomenruotsalaisen kirjailijan Tove Janssonin luomia satuhahmoja. Muumi-tarinoiden päähahmo Muumipeikko syntyi jo 1930-luvulla Toven piirreltyä Janssonien kesämökin huussin seinälle. Muumipeikon ensimmäiset esiintymiset olivat lähinnä pilapiirroksia, joita Tove Jansson julkaisi ruotsinkielisessä pilalehti Garmissa. Aluksi muumihahmot olivat hyvin pelottavia, demonimaisia, mustia, laihoja ja punasilmäisiä olentoja, joilla saattoi olla jopa sarvet päässä. Esimerkiksi viinin nauttiminen ja tupakanpoltto kuuluivat näiden varhaisempien muumien harrastuksiin. Myöhemmin muumeista kuitenkin muotoutui lapsille täysin sopivia, ystävällisiä ja huolettomia hahmoja. He elävät luonnonläheistä ja varsin mutkatonta elämää, ja ovat ennakkoluulottomia ja sallivia niin tuttuja kuin vieraitakin olentoja kohtaan.

Tove Jansson on ammentanut muumihahmojen luonteisiin paljon vaikutteita omasta lähipiiristään ja itsestään. Jansson on kuvaillut Muumipeikkoa omaksi alter egokseen, mutta hän on heijastanut paljon omia piirteitään myös muihin hahmoihin, kuten esimerkiksi Tiuhtiin ja Pikku Myyhyn. Tuutikin hahmoon Tove Janssonin kerrotaan saaneen inspiraation omasta elämänkumppanistaan, taidegraafikko Tuulikki Pietilästä. Tässä artikkelissa kuvaillaan Muumi-satujen keskeisimpiä hahmoja sekä heidän ystäviään ja tuttujaan Muumilaaksossa. Hahmojen ulkonäkö ja jotkin henkiset ominaisuudet vaihtelevat riippuen teoksesta. Esimerkiksi Nipsua on alkuperäisissä kirjoissa kuvailtu pikkuiseksi otukseksi, mutta sarjakuvissa ja televisiosarjassa Nipsu on suhteellisen suurikokoinen ja väriltään ruskea tai harmaa. Janssonin tekemissä värikuvissa Nipsu on aina valkoinen.

Muumiperhe

Muumi-satujen pääosassa on Muumien perhe, joka asuu sinisessä, pyöreässä ja tornimaisessa Muumitalossa. Päähahmo Muumipeikko on luonteeltaan vilkas, kiltti ja ystävällinen poika, joka viettää vapaa-aikana Muumilaaksossa seikkaillen ystäviensä kanssa. Muumipappa on Muumipeikon isä. Muumipapan tunnistaa helposti mustasta silinterihatusta, ja toisinaan hän on käyttänyt myös kävelykeppiä tai piippua. Pappa on aikoinaan rakentanut Muumitalon perheelleen, ja hän luonnehtii itseään kirjailijaksi. Muumimamma on Muumipeikon äiti. Muumimamman ulkoisiin ominaispiirteisiin kuuluvat puna-valkoraidallinen esiliina ja musta käsilaukku. Mamman bravuureihin kuuluvat kuuluisan herkulliset pannukakut. Muumien perhe on ystävällinen ja huolehtiva, ja muut Muumilaakson asukkaat viettävätkin usein aikaa vierailemalla Muumien luona Muumitalossa.

Muut Muumilaakson asukkaat

Nuuskamuikkunen on Muumipeikon paras ystävä. Hän asuu teltassa ja soittaa usein huuliharppua. Nipsu on myös Muumien ystävä, joka rakastaa ruokaa ja haaveksii kultakolikoista, mutta on kovin arka ja pelkurimainen. Pikku Myy on nimensä mukaisesti pieni mutta pippurinen ja peloton hahmo, jolla on suuri nuttura ja punainen mekko. Pikku Myy sanoo suoraan mitä ajattelee, ja välillä hän on jopa aggressiivinen. Muumipeikon ihastus on Niiskuneiti, jolla on kultainen otsatukka ja nilkkarengas. Luonteeltaan hän on melko turhamainen mutta huolehtivainen. Niiskuneidin isoveli Niisku puolestaan on keksijä. Hemuli on laakson kasvitieteilijä, joka keräilee kasveja ja postimerkkejä. Eikä Mörköä tai Hattivatteja tule unohtaa!

Harvemmin tavattavia hahmoja

Muumi-saduissa esiintyy myös joukko muita hahmoja, jotka eivät välttämättä asu Muumilaaksossa. Tuutikki asuu talvisin Muumien uimahuoneessa. Hänellä on puna-valkoraidallinen paita ja punainen lakki. Luonteeltaan Tuutikki on positiivinen ja aktiivinen, ja hän rakastaa talvea. Tiuhti ja Viuhti ovat vikkelä ja arka parivaljakko. He näyttävät muuten samalta, mutta Tiuhdilla on punainen lakki. Taikuri on puolestaan mystinen mies, joka ratsastaa mustalla pantterilla ja käyttää isoa, taianomaista silinterihattua. Muita harvemmin tavattavia Muumi-hahmoja ovat Nipsun vanhemmat Hosuli ja Sosuli, siisteyttä ja kuria arvostava Muumilaakson asukas Vilijonkka lapsineen, Vilijonkan ystävätär Louska sekä pessimistiseen ajatteluun taipuvainen filosofi Piisamirotta.

Seikat, jotka kaikkien tulisi tietää Muumeista

Muumit on Tove Janssonin 1940-luvulla luoma satuhahmolaji, joka on ihastuttanut ihmisiä ympäri maailmaa aina alusta lähtien, saavuttaen huippusuosion kuitenkin vasta 2000-luvun vaihteessa. Tällä sivustolla käsitellään nimenomaan muumeja, heidän luonteenpiirteitään ja taustojaan. Artikkelissa pääsemme tutustumaan hauskoihin muumifaktoihin, joita monikaan ei ole oivaltanut aktiivisesta seuraamisesta huolimatta. Muumien päähenkilöihin kuuluvat Muumimamma, Muumipappa, Niiskuneiti, Muumipeikko, Pikku Myy ja Nipsu. Heillä on tiivis suhde keskenään, ja he löytävät itsensä mitä ihmeellisimmistä seikkailuista. Muumien kanssa on usein tekemissä myös Mörkö, Nuuskamuikkunen ja Haisuli sekä lukuisia muita hahmoja.

Sanotaan, että muumit muistuttavat ulkonäöltään eniten virtahepoja. Muumit eivät yleensä käytä vaatteita, mutta kummallisesti esimerkiksi uimaan mennessään kaikilla on yllään uimavaatteet. Muumipappa ja Muumimamma ovat perheen päät; Muumimamman huolehtiessa ruoanlaitosta ja siivouksesta Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan. Tiesitkö, että Muumipeikko oli alkujaan Tove Janssonin teksteissä pelottava hahmo? Ajan saatossa Muumipeikosta muuntui kiltti, muut huomioonottava hahmo Muumilaaksoon. Niiskuneiti on monesti yhdistetty romanttisessa mielessä Muumipeikkoon, mutta lukuisat muut ihastumiset eivät ole vieraita Niiskuneidille. Niiskuneiti esiintyi Muumeissa ensimmäisen kerran Muumi-teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti ja sittemmin ollut keskeinen henkilö Muumilaakson tarinoissa.

Nipsu – muumiperheen ottolapsi

Nipsu on aina paikalla, ja kuuluu muumiperheeseen erottamattomana jäsenenä. Nipsun vanhemmat ovat Muumipapan lapsuudenystävät Hosuli ja Sosuli. Nipsu on muumiperheen eräänlainen ottolapsi, sillä Nipsu katosi Hosulilta ja Sosulilta hänen ollessaan pieni. Ensimmäisen kerran Nipsu esiintyy muumeissa Muumi-kirjassa nimeltä Muumit ja suuri tuhotulva. Nipsu esiintyy myös satukirjojen ohessa Muumi-animaatioissa ja sarjakuvissa. Nipsu on luonteeltaan hieman ahne ja pelkurimainen. Hän aristelee erilaisissa tilanteissa, vaikka on muihin verrattuna isokokoinen. Tosin alkuperäisissä muumitarinoissa Nipsu tunnetaan pienempänä kuin muut, mutta Nipsun luonne on samanlainen kaikissa tarinoissa.

Nuuskamuikkunen – kulkuri luonteeltaan

Yksi muumien tunnetuimmista hahmoista on Nuuskamuikkunen. Hän esiintyy monesti viisauksia kertovana kulkurina, joka pelastaa muut kiperimmistäkin tilanteista. Nuuskamuikkunen on introvertti, joka lähtee aika ajoin (yleensä talvisin) omille reissuilleen ja palaa aina takaisin Muumilaaksoon kevään koittaessa. Muumilaakson kevät alkaa Nuuskamuikkusen palatessa. Nuuskamuikkusta voi kutsua myös kapinalliseksi, sillä hän on kulkenut sieltä, mistä ei saisi ja repinyt muun muassa kieltotauluja maasta. Nuuskamuikkunen on myös intohimoinen kalastaja, jonka tuntomerkkejä ovat piippu, lierihattu ja huuliharppu, jolla hän tykkää soitella viihdyttäen sävelillään kaikkia Muumilaakson asukkaita.

Pieni ja pippurinen Pikku Myy

Pikku Myy on kriittinen, suorasanainen, jopa aggressiivinen hahmo, mutta silti kiltti tyyppi, jolla on suuri sydän. Pikku Myy on nimensä veroisesti pienin hahmo koko Muumilaaksossa. Pikku Myy on erittäin utelias, hyvä ihmistuntija, ja häntä pidetään myös rohkeana ja päättäväisenä. Pikku Myyn tunnusomaisia piirteitä ovat nuttura keskellä päätä, takaa napitettava mekko ja kaulassa rusetti. Pikku Myy pukeutuu lähes aina punaiseen. Tarvittaessa Myy puree tai ainakin uhkaa puremisella, mikäli Pikku Myytä tai hänen ystäviään uhkaa vaara. Toisaalta taas, kuten Myy itse toteaa: ”Henkilö, joka syö hillopannukakkua, ei voi olla vaarallinen”.