Tove Janssonin Muumi-kirjat ihastuttavat vuodesta toiseen

Yksi Suomen kirjallisuuden suurimmista vientituotteista on ehdottomasti ollut Tove Janssonin Muumi-kirjat. Janssonin teksteihin perustuva animaatiosarja on ollut monille suomalaissukupolville tärkeä osa lapsuutta ja jopa kansallisen kulttuuri-identiteetin luomista – siitäkin huolimatta, että sarja on animoitu Japanissa. Sarjoista, elokuvista, mukeista ja muista oheistuotteista huolimatta Muumi-kirjat ihastuttavat yhä uusia ja vanhoja Muumi-faneja. Uusintapainoksia julkaistaan eri muodoissa harva se vuosi, mutta yhä suurempaa suosiota nauttivat alkuperäisten Janssonin teosten muotoa ja ulkoasua imitoivat lastenkirjat. Ajattomista Muumi-kirjoista voivatkin nauttia lapset, vanhemmat ja isovanhemmat kukin omalla tavallaan.

Tove Janssonin innostava ja kantava kerrontatyyli yhdistettynä elävään ja värikkääseen kuvitukseen selittää omalta osaltaan, miksi Muumeista tuli niin suuri ilmiö Suomessa kuin mitä se on tänäkin päivänä. Sympaattisiin eläinhahmoihin on helppo löytää tarttumapintaa, sillä Jansson osasi taitavasti käsitellä hahmojensa kautta erilaisia vaikeitakin tunnetiloja kuten surua, pelkoa, yksinäisyyttä ja ikävää. Kunnioitettavan 86 vuoden ikäisenä vuonna 2001 menehtynyt Jansson jättikin jälkeensä suuren kulttuuriperinnön, jota vaalitaan vielä monien vuosikymmenten ajan. ”Kuinkas sitten kävikään”, ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” ja ”Muumipeikko ja pyrstötähti” ovat hänen Muumi-tuotantonsa kulmakiviä.

Kuinkas sitten kävikään?

Sangen pitkän nimen omaava teos tunnetaan usein pelkästään muodossa ”Kuinkas sitten kävikään?”. Kirja oli äidinkielenään ruotsia puhuneen Janssonin ensimmäinen suomennettu teos, ja ehkä juuri siitä syystä se on saavuttanut ikonisen statuksensa suomalaisten lastenkirjojen joukossa. Punaisesta kannestaan tunnetun kirjan sivut sisältävät leikkauksia ja aukkoja, jotka sitoivat kirjan sivuja tuohon aikaan ennen näkemättömällä tavalla toisiinsa. Aukkoja Jansson hyödynsi kerronnassa ja siirtymissä aukeamalta toiselle. Kirjan jokainen sivu loppuu viimeistä aukeamaa lukuun ottamatta kysymykseen ”kuinkas sitten kävikään?”. Kirja kertoo Muumipeikon epäonnisesta maidonhakureissusta, jolle myöhemmin liittyvät Mymmeli ja Pikku Myy.

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Kirsi Kunnaksen suomentama ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on paitsi monien Muumi-aiheisten taulujen inspiraation lähde, myös Janssonin tunnetuimpia Muumi-kirjoja. Kirja kertoo arasta Nyyti-nimisestä pojasta, joka pelkää talossaan asumista niin paljon, että hän päättää lähteä kotoaan. Matkansa aikana hän tutustuu uusiin ystäviin ja huomaa, että hänen etsimänsä erakkomainen rauhallisuus ei olekaan sitä, mitä hän oikeasti kaipaa, ja pullopostikirjeen rohkaisemana Nyyti lähteekin seikkailuun. Lopulta Nyyti rakastuu Tuittu-nimiseen tyttöön, ja he menevät kirjan lopussa naimisiin. Kuinka sitten kävikään? -kirjan tavoin Kuka lohduttaisi Nyytiä? on kirjoitettu runomuotoon.

Muumipeikko ja pyrstötähti

Monelle 80- ja 90-luvun lapselle Muumipeikko ja pyrstötähti -animaatioelokuva oli todennäköisesti ensimmäinen varsinainen kosketus Janssonin kirjallisen tuotannon perimään. Muumilaakson tarinoita -sarjan tekijät ottivat paljon taiteellisia vapauksia, mutta Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan perustuva elokuva noudatteli hyvin pitkälti alkuperäisteoksen juonta. Kirjassa esiintyvät muumiperheen lisäksi muun muassa Nipsu ja Piisamirotta, jonka filosofina ennustaa jotain pahaa tapahtuvaksi. Pian Piisamirotan ennustuksen jälkeen selviääkin, että valtava pyrstötähti on matkalla kohti Muumilaaksoa, ja musertava uutinen saa laakson väen evakuointikannalle. Tarina saa kuitenkin onnellisen lopun, sillä pyrstötähti ohittaa maapallon niukasti ja jatkaa matkaansa muualle avaruuteen.