Muumi-musiikkia

Tove Janssonin rakastetut Muumi-hahmot ovat seikkailleet jo 1930-luvulta lähtien niin sarjakuvissa, kirjoissa, televisiossa, ääninauhoituksissa, teatterilavoilla kuin valkokankaallakin. Seuraavissa kappaleissa on perehdytty lähinnä meille suomalaisille tutun Muumilaakson tarinoita -nimisen televisiosarjan tunnus- ja taustamusiikkeihin. Muumimusiikkia löytyy kuitenkin paljon myös kyseisen sarjan ulkopuolelta. Kaikista ensimmäinen Muumi-sävellys syntyi Muumipeikko-sarjakuvaa julkaisseen Associated Newspaper -syndikaatin tilauksesta vuonna 1956. Instrumentaalisen musiikkikappaleen nimi oli Moomin, ja se valmistui sarjakuvan kaksivuotisjuhlien kunniaksi. Tove Jansson itse sanoitti kappaleen ruotsiksi nimellä Balen i Mumindalen, suomeksi sen käänsi Laila Järvinen nimellä Muumilaakson kevätjuhla. Myöhemmin Toivo Kärki sävelsi toisen Muumipeikko-sarjakuvan inspiroiman laulun, Muumipeikon laulu, jonka sanoittajana toimi Reino Helismaa. Muumipeikon laulun levytti Ritva Mustonen vuonna 1961. Suomalainen Erna Tauro sävelsi tunnetuimmat muumilaulut 1960-luvulla käyttäen Tove Janssonin omia ruotsinkielisiä tekstejä. Kaikki Tauron kirjoittamat laulut sisällytettiin Bonniers-kustantamon julkaisemaan Visor från Mumindalen -nimiseen laulukirjaan, joka julkaistiin vuonna 1993. Suomeksi Tauron sävellykset päätyivät Vexi Salmen riimittäminä WSOY:n kustantamaan laulukirjaan nimeltä Muumilaakson laulukirja. CD-levyltä näitä suomenkielisiä lauluja päästiin kuuntelemaan vuonna 2005.

Muumilaakson tarinoita -sarjan tunnusmusiikki

Muumilaakson tarinoita on vuosina 1990-1992 tehty muumien ja heidän ystäviensä elämästä kertova tv-sarja, jota esitettiin Suomessa Yleisradion kanavilla vuoteen 2014 asti. Vuonna 2017 kaupallinen MTV osti sarjan tekijänoikeudet ja tuotti myös uudet suomenkieliset jälkiäänitykset. Sarjan alkutunnuksena tunnettu kappale on nimeltään Käy Muumilaaksoon. Alkuperäinen laulu on hollantilaisen säveltäjän Pierre Kartnerin säveltämä ja sanoittama. Suomeksi kappaleen on kääntänyt Jertta Ratia-Kähönen, joka on toiminut Ylen ohjaajana ja kääntäjänä. Kartnerin sävellyksen suomenkieliseen versioon haluttiin esittäjäksi pehmeä-ääninen mieslaulaja. Yleisradio ehdotti esittäjäksi Benny Törnroosia, joka oli aiemminkin tehnyt lastenmusiikkia. Ensin Törnroos kieltäytyi vedoten muihin projekteihin, mutta otti kappaleen myöhemmin vastaan. Tunnuskappale levytettiin Lasten ikioma Muumi -nimiselle albumille vuonna 1992. Benny Törnroos on esittänyt myös sarjan lopputunnuksena tunnetun Hei Muumit -kappaleen, joka on myöskin Pierre Kartnerin alun perin säveltämä ja sanoittama ja Jertta Ratia-Kähösen suomentama. Kappaleessa on kolme säkeistöä ja kertosäkeistö, mutta Muumilaakson tarinoita -sarjan lopussa kuullaan kappaleesta ainoastaan kertosäkeistö. Samoin Käy Muumilaaksoon -kappaleesta jää kuulematta kappaleen neljästä säkeistöstä viimeinen säkeistö.

Muumilaakson tarinoita -sarjan taustamusiikki

Muumilaakson tarinoita -sarjan taustamusiikit on säveltänyt japanilainen säveltäjä Sumio Shiratori. Taustamusiikki on suurimmaksi osin instrumentaalista, mutta joissain kappaleissa on kuultavissa Sumio Shiratorin vaimon Emiko Shiratorin laulua, kuten esimerkiksi Aamu-nimisessä sävellyksessä, jota on käytetty yhteensä kymmenessä Muumilaakson tarinoita -jaksossa. Sumio Shiratori on lisäksi säveltänyt taustamusiikin piirroselokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti japanilaiseen versioon. Shiratorin sävellyksiä Muumilaakson tarinoita -sarjaan on arviolta yli 100 kappaletta, joista osa on sävelletty ainoastaan tiettyä jaksoa varten, osaa on käytetty useammassa yhteydessä eri jaksoissa. Esimerkiksi Hosulin ja Sosulin häät, osa 2 kuullaan vain yhdessä jaksossa, Muumipapan muistelmat III kohtauksessa, jossa juhlitaan Hosulin ja Sosulin häitä, kun taas vaikkapa Kauppaa Mörön kanssa -sävellystä, samoin kuin Aamua, on käytetty kymmenessä jaksossa. Muumien taustamusiikki on monipuolista tunnelmaltaan ja tempoltaan. Esimerkiksi Mörön paluu II on tunnelmaltaan synkkä, jopa pelottava, kun taas Haisuli-niminen sävellys saa kuuntelijalle helposti hymyn huulille hauskalla ja veikeällä sävelkulullaan. Herkempää, kauniimpaa osastoa edustaa esimerkiksi soittorasiamainen sävellys nimeltä Primadonna, jota on käytetty 11 jaksossa.